Tämän illan futismatsista tulee takuulla yllättävä. Minäkin yllätyin äsken katsoessani Kymmenen uutisia. MTV Urheilun mukaan jalkapallon EM-kisojen loppuottelussa ovat vastakkain Espanja ja Ranska.

Vuokralaisen elämä on mukavaa, kun ei tarvitse sitoutua pitkiin lainoihin ja on varaa elää kalliillakin alueella. Valitettavasti se tarkoittaa myös sitä, ettei voi sisustaa täysin oman mielen mukaan. Muuten olisinkin jo tapetoinut pelihuoneeni tällaisilla nintendo-teippauksilla:

Blik.com näyttää olevan ainut taho joka noita myy ja heilläkin on putiikkeja vain ulkomailla. Onkohan Suomessa yhtään yritystä joka voisi toteuttaa vastaavia teippauksia?

Harvoin näkee yhtä makeita musiikkivideoita kuin Justicen Stress. Siinä on todella tavoitettu kellopeliappelsiini-grandtheftauto-paineenpurkumeininki. Häiritsevää, kyllä, mutta tulkitsee teeman täydellisesti. Kannattaa katsoa ennen kuin häviää Juutuubista.

Pinna meinaa palaa Ninja Gaiden II:n kuvakulmien kanssa. Peli zuumaa sankariin aina sellaisesta vinkkelistä, että viholliset pääsevät lyömään veitsen kurkkuun. Luulisi että uuden sukupolven konsoleilla niinkin perustavanlaatuiset ongelmat olisivat jo historiaa, mutta ilmeisesti nykypeleissä kuvakulmat ovat se pyörä, joka on aina vaan yritettävä keksiä uudestaan.

God of War on teemaa lukuunottamatta ihan samanlainen peli. Siinä kamerakulmiin ei voi vaikuttaa ollenkaan, mutta jokainen kohtaus on mietitty valmiiksi. Se toimii huomattavasti paremmin kuin Ninja Gaiden II. Olisivat ottaneet siitä mallia.

Noh, jatketaan pelailua. Ehkä se ninjan ura tästä vielä urkenee. Lyödyt vastustajat jäävät sentään hienosti kentälle retkottamaan, eivätkä haihdu savuna ilmaan, joten kyllä tässä varmaan jotain on tehty oikein…

Yleisön pyynnöstä (huolimatta) vielä muutamat kuvat tiistain Blogit kunniaan 2008 -tapahtumasta:

Jos häiritsee että oma lärvi on netissä, niin ilmoitusta osoitteeseen toimitus atta feldon piste net.

Terveiset Sanomatalosta! KonsoliFIN nappasi juuri pääpalkinnon harrastusblogien sarjassa. Ja mikä siisteintä, se oli myös koko kisan suurin ääniharava. Onko tämä nyt merkki siitä, että pelaamisen suosio on edelleen nousukiidossa?

Tänään on mielenkiintoinen päivä. Illalla julkistetaan Blogit kunniaan 2008 -äänestyksen tulokset Sanomatalossa ja KonsoliFIN on ehdolla parhaaksi harrastusblogiksi. Sain kutsun meilitse ja ajattelin piipahtaa paikan päällä ihmettelemässä menoa. Toivottavasti paikalle sattuu muitakin tuttuja.

En suosittele kotijumppaa. Se tuntuu töiden tuomiselta kotiin. Välillä on ihan kiva venytellä teeveen ääressä tai tehdä vaikka vatsarutistuksia, mutta kokonaisen treenisession vetäminen olkkarissa monta kertaa viikossa alkaa hyvin pian ottaa aivoon. Paljon tehokkaampaa on mennä kuntoilemaan ulos tai salille.

Vielä enemmän käy sääliksi niitä, jotka ovat motivaationpuuskassaan ostaneet olohuoneeseen kuntopyörän tai muun vekottimen, josta tulee parin kuukauden jälkeen ylihintainen pyykinkuivausteline. Tuttavapiiristä löytyy useampikin tapaus. Mutta niinhän se menee. Lääkettä liikkumattomuuteen on näennäisesti paljon helpompi etsiä kaupan hyllyltä, kuin oman kupolin sisältä. Sen tietää myös markkinointiosasto: “Harrasta liikuntaa helposti omassa olohuoneessasi. Ota tämä laite osaksi jokapäiväistä ohjelmaasi.” Kuulostaako tutulta? Kuulostaako TV-shopilta?

Edellinen tilitys toimikoon johdantona Wii Fit -pelin arviolle. Kyseessä on Wiille tehty jumppapeli, joka lupaa muuttaa sohvaperunat solakkaan kuntoon mukana tulevan tasapainolaudan avulla. Käytännössä homma toimii siten, että lauta asetetaan telkkarin eteen ja sen päällä tehdään liikkeitä virtuaaliohjaajan määräämään tahtiin, mieluiten joka päivä. Lauta toimii myös puntarina ja osaa laskea BMI:n, eli suomalaisittain painoindeksin.

Sain Wii Fitin muutamaksi viikoksi lainaan Nintendon maahantuojalta ja pääsin tuulettamaan sen parissa asenteitani. Ensinnäkin lauta oli paljon jämäkämpää tekoa kuin uskoin. Toisekseen minipelien pelaaminen oli oikeasti hauskaa. Mäkihyppy, hulavanteen pyöritys ja muut hassuttelut pistivät paitsi hien virtaamaan, myös sivustakatsojien naurulihakset koetukselle.

Wii Fitin varsinainen juju, eli virtuaaliohjaajan parissa tehty kuntoilupuoli, oli kuitenkin tylsä ja vaikeaselkoinen. Tasapainolaudan käyttö tuntui toisinaan kovin väkinäiseltä ja osa liikkeistä olisi ollut selkeästi tehokkaampaa tehdä ilman sitä. Muistan kun Sony testasi aikanaan samanlaista konseptia PlayStationin EyeToy-kameralla. Se ajoi samaan miinaan kuin Wii Fit. Hankalat lisälaitteet eivät aina osaa tulkita pelaajan liikkeitä oikein, jolloin liikunnan ilo muuttuu pian pikkutarkaksi koneen ehdoilla tuhertamiseksi. Virtuaaliohjaaja ei osaa myöskään oikaista väärin tehtyjä liikkeitä, mikä voi olla riski aloittelijoita ajatellen. Osaamaton tärvelee helposti nivelensä. Toinen arveluttava seikka on painoindeksiin tuijottaminen. Se on parhaimmillaankin hyvin yleistävä ja suuntaa-antava arvo, eikä missään nimessä sovellu aktiiviliikkujan kuntomittariksi.

Pelialan termein Wii Fit on ns. gateway-peli, eli sellainen julkaisu, jonka tärkein tehtävä on saada pelaajat innostumaan jostain teemasta yleensä. Tässä tapauksessa liikuntapelaamisesta ja ehkä sitä kautta myös liikunnasta. Mutta jos nyt rehellisiä ollaan, niin kyllä Wii Fit on pelkkä lelu, eikä mikään oikea kuntolaite. Melkoisesti pitää kroppaa vatkata jos rantakuntoon mielii. Suositushinta on noin 120 euroa, eli lompakko sentään laihtuu tehokkaasti

Näin käy kun antaa PSP:n lainaksi tytölle. Ei löydy enää ainuttakaan omaa ennätystä Luminesin Challenge Mode -listalta. Onhan tuossakin vielä matkaa lopulliseen 999 999 pistemäärään, mutta mulle nuo ovat ihan liikaa.

PS. tämä blogahdus olkoon merkkinä siitä, että DNS propagointi meni läpi ja saitti on siirtynyt uudelle palvelimelle kivuttomasti. Kiitokset edelliselle hostaajalle, Int2000:lle, jonka huomassa feldon.net viihtyi liki puoli vuosikymmentä. Voin lämpimästi suositelle kyseistä lafkaa pienempien sivujen pyörittäjille. Asiakaspalvelu toimii ja hinnat ovat kohdallaan.

RSS-lukijoissanne ei ole vikaa. Päivitystahtini on oikeasti hidas. Siirtelen parhaillaan tiedostoja palvelimelta toiselle, joten blogahteluun tulee väistämätön tauko.

Suosittelen tauon ajaksi virkistävää taukojumppaa Steven Spielbergin Boom Blox –pelin parissa. Sain oman kappaleeni viime viikolla ja olen yhä vakuuttuneempi siitä, että se on kirkkaasti tämän hetken paras perhepeli Wiillä.

Boom Bloxin tavoitteena on rakennella virtuaalipalikoista upeita torneja, purkaa niitä pala kerrallaan tai räiskiä valtavia palikkalinnoja nurin keilapalloilla ja ties millä. Realistisen fysiikkamoottorin ansiosta palikat käyttäytyvät kuin oikeassa elämässä, mikä tekee pelaamisesta todella kiehtovaa. Myös Wii-ohjainta hyödynnetään kerrankin oikein, eli pelaaminen on hyvin luontevaa.

Minipelejä on sadoittain ja niitä voi pelata yksin tai yhdessä kavereiden kanssa. Aloittamiskynnys on super-matala, joten jopa pelejä karttavat tyttöystävät ja sukulaiset on tutkitusti helppo saada innostumaan Boom Bloxista. Ehdottomasti hankkimisen arvoinen tapaus siis.

Peliä näyttäisi saavan suhteellisen huokeasti ainakin Play.comista ja CDON:ista